Arki ja elämä

Arki Pohjolassa ei aina ole helppoa. Moni saa elantonsa kaskeamalla sekä metsästämällä ja kalastamalla. Jos routa viekin sadon tai riistaa ei löydy, on edessä kova talvi, jolloin köyhemmissä perheissä kärsitään paljon sairauksista ja heikoimmat menehtyvät. Monesti huonon onnen uskotaan johtuvan jumalien kiroista tai väen vihasta ja ne ovat merkkinä siitä, että perhekunta ei ole kohdellut oikein väkeä. Elämää rytmittävät juhlapäivät, jotka tuovat piristystä arjen aherrukseen. Silloin väki pukeutuu parhaimpiinsa ja unohtaa hetkeksi alati taustalla vaanivan nälän, kun laulu raikaa ja simaa juodaan.

Vaihdannaistalous

Pelimaailmassa ei ole käytössä rahaa, vaan ihmiset elävät vaihdannaistaloudessa. Jos joku korjaa isomman sadon kuin toinen, hän todennäköisesti vaihtaa viljaa ja nauriita vaikkapa kalaan, jos ei itse ole kalastanut. Myös metalleja voidaan vaihtaa hyödykkeisiin. Varakkaimmilla saattaa esimerkiksi olla pronssista tehty kierteinen rannekoru, josta murretaan palanen aina hinnaksi, jos kaupat lyödään lukkoon. Ruoka, kankaat, turkikset, käyttöesineet, korut ja aseet ovat usein niitä, joiden kanssa vaihtokauppaa käydään. Toki mausteitakin halutaan, mutta vain harvalla niihin on varaa. Vaihtosuhteet ovat hankalasti määriteltäviä ja esimerkiksi huonot satovuodet vaikuttavat ruoan hintaan. Mutta alle listattu muutamia esimerkkejä vaihdannaissuhteista, jotka auttavat kenties hieman. Loppujen lopuksi kaupanteko on aina kahden ihmisen välistä ja kauppa toteutuu, kun kumpikin ovat tyytyväisiä. Ja kaupankäynti lähtee aina tarpeesta, harvoin kellään on varaa ostaa pelkästään turhaa (Vain rikkaimmat suvut voivat ostaa hyödytöntäkin, Lähinnä Louhen perhe tai Siianmaat).

Tynnyrillinen siemenviljaa = Pari tynnyriä esimerkiksi suolakalaa tahi nauriita
Pussillinen suolaa = 3-4 oravannahkaa
Pieni pussillinen pippuria tai muita harvinaisia mausteita = 3 soopelinnahkaa, myös isommat nahat ja metalli ovat haluttuja
Kirves = Hopeinen koru tahi pronssiset vitjat
Tynnyrillinen ohraa = Tynnyrillinen nauriita, kalaa
Hopeinen koru = Useampi soopelinnahka

Oikeusjärjestelmä

Pohjolan kylässä kokoonnutaan viettämään käräjiä yleensä kerran vuodessa keväällä. Erityistapauksissa käräjiä voidaan kutsua koolle myös muulloin, mutta tällöin syyn täytyy olla painava, kuten vaikka sotaretkeltä saatujen vankien tuomitseminen tai vaikkapa suuren tuhopolton selvittely. Käräjiä varten Louhi kutsuu eri Pohjolan kylien ja pitäjien vanhimpia Pohjolan yhteiseen neuvostoon. Yhdessä neuvoston jäsenet päättävät muun muassa varkaiden tuomioista, omaisuusriitojen jaosta ja palkollisten rangaistuksista heidän rikkoessan isäntiään vastaan. Yleensä tuomio jaetaan paikan päällä ja se astuu voimaan useimmiten heti. Tosin jokaisessa päätöksessä Louhella on veto-oikeus perustuen hänen asemaansa koko Pohjolan valtiattarena. Yleensä kuitenkin Louhi kuuntelee neuvoston mielipidettä ennen kuin antaa viimeisen sanansa.

Käräjäpäivinä on olemasssa yleinen käräjärauha, jolloin aiheetonta kahakointia tulisikin välttää. Jos tappeluita tulee, ovat tuomiot yleensä normaalia ankarampia. Usein rangaistukseksi vaaditaan vaikkapa turkiksia, mutta joskus annettavat rangaistukset ovat luovempia, jos rikkeen tekijät vaikkapa toistuvasti aiheuttava ongelmia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ukkomielten perheen vuosi sitten tapahtunut kiista, jossa Sara ja Kuisma aloittivat kunnon nujakan kievarissa. Koska tappelu ei ollut ensimmäinen heille, päätti Louhi antaa rangaistuksen ankarimman kautta ja siksi he ovat siitä lähtien elelleet uusissa rooleissaan oppien nöyryyttä toisiaan kohtaan.

Käräjien ulkopuolella ylin päätäntävalta Pohjolan kylässä on Louhella. Hän jakaa tuomioita ja asianomaisten on hänen sanaansa tyytyminen. Jokaisella talon omistajalla on päätäntävaltaa oman taloutensa yli. Orjat ovat käytännössä talon omaisuutta, joten omistaja saa kohdella niitä yleensä, miten haluaa. Tosin usein vakavat orjien rikokset menevät käräjille.

Perhe ja avioliitto

Pohjolan kylä on hyvin patriarkaalinen. Mies on perheenpää ja päättää perheen ulkopuolisista asioista. Vaimon rooliin taas kuuluu hoitaa talous. Tähän ainoan tunnetun poikkeuksen tekee itse Louhi ja hänen taloutensa, koska näin on aina ollut, kuten sukujen vanhimmat saattavat muistaa.. Louhi on selkeästi perheensä pää ja hänen miehensä Arijoutsi usein on taka-alalla tai jättäytyy tilaisuuksista kokonaan pois. Ja kukaan ei uskalla kyseenalaista Pohjolan noitaa siitä etteikö tämän tyttäret aikanaan perisi oikeutta hallita kyliä äitinsä tavoin.

Neitsyyttä ei Pohjolan maailmassa ihannoida yli kaiken. Naisen parhaita avuja ovat uutteruus ja hedelmällisyys, joten usein tulevalle vaimolle onkin eduksi, jos hän on jo avioliitosta sovittaessa raskaana. Sehän on vain todiste naisen hedelmällisyydestä. Usein kesän juhlapyhinä uusia pareja muodostuukin, kun nuoret tapaavat toisiaan ja lähtevät yleensä metsänhelmaan. Kevättalvella syntyykin eniten vauvoja myös Pohjolan kylässä.

Avioliittoa pidetään normaalina käytänteenä, ja ennemminkin oudoksutaan, jos joku pysyy koko ikänsä naimattomana. Toki on ammatteja, jotka pakottavat kiertolaisen elämään, mutta valtaosa kuitenkin kaskeaa metsiä ja kasvattaa karjaa, jolloin työvoimaa tarvitaan. Lapset ovat tervetulleita, tosin jo nuoresta pitäen heidän oletetaan osallistuvan perheen töihin. Ja siinä, missä tytöt nähdään kulueränä myötäjäisten takia, ovat pojat niitä, jotka tilasta huolehtivat, kun vanhemmat eivät enää jaksa. Toki tiedetään tapauksia, joissa mies onkin asettunut asumaan vaimon talouteen kotivävyksi, mutta tällaista tapahtuu lähinnä silloin, kun perheen toinen tai kolmas poika avioituu eikä kotitilasta riitä jaettavaksi kaikille.

Perheet sopivat aina keskenään myötäjäisten suuruudesta, mutta mitä hienompaan perheeseen tytärtä yritetään naittaa, sitä kalliimaksi se yleensä tulee. Toisaalta taitavana tunnettu tyttö, on jo arvokas emännänalku, joten hänen myötäjäissummansa voi olla normaalia pienempi. Köyhissä talouksissa myötäjäiset saattavat olla vain muutamasta viljatynnyristä laihaan lehmään siinä missä rikkaat talot antavat hopeaa ja mausteita tyttärensä mukana miehelään. Koska tyttärien naittaminen voi olla kallista, usein perheet, joissa useita neitoja on, joutuvat pakon edessä antamaan tyttärensä köyhempiin torppiin, usuttamaan piioiksi tai jättämään heidät avioitumatta. Avioliitto voi olla pelkkä sopimus perheiden kesken tai sitä voidaan juhlistaa suureellisestikin. Yleensä varakkaissa tapausta juhlitaan, kun köyhemmät taloudet taas keskittyvät arjessa selviytymiseen.

Neitoja voidaan myös ryöstää. Tällöin sulho salaa kaappaa neidon mukaansa ja vie hänet kotiinsa. Usein morsion isä tulee puheille ja vaatii jotain hyvitystä ryöstetystä neidosta, mutta yleensä korvaus on varsin nimellinen. Neidonryöstö onkin poikkeus siihen, että suuria myötäjäisiä tulisi maksaa. Jos sulho on malttamaton, hän tuntee seuraukset taloudellisesti.

Koska perheen perustamisen tarkoituksena on tuottaa maailmaan jälkeläisiä, ei samaa sukupuolta olevien pariutumista ymmärretä. Se ei varsinaisesti ole rangaistavaa tai kiellettyä, mutta outona sitä pidetään, koska sen hyötyarvo on nolla. Usein tällaiset oudosti käyttäytyvät ihmiset suljetaan oman perheen ulkopuolelle, joskus jopa kyläyhteisön ulkopuolelle. Koska harva haluaa eristäytymistä yhteisöstä maailmassa, joka ei ole vaaraton, on normista poikkeavia ihmisiä vähän.

Ammatit

Useimmat pohjolan kyläläisistä ovat tilallisia ja siksi heillä on maataloustaustaa. Naiset usein huolehtivat karjan hyvinvoinnista sekä marjastavat samalla kun miehet tekevät raskasta kaskipeltoa sekä metsästävät ja kalastavat. Tosin poikkeuksia sallitaan. Jos nainen osoittautuu taitavaksi metsämieheksi, ei häntä kohden olla sylkemässä, vaan naisen taidot mitataan saalistettujen turkisten määrällä. Jokaisen, joka kulkijan ammatin itselleen valitsee, odotetaan pärjäävän omin avuin, sillä harva perhekunta haluaa kulkijoita elättää.

Koska viljelyskulttuuri on laajalle levinnyttä, harva viettää kiertolaisen elämää. Tästä tieten poikeuksena Lapin mailta tulevat, sillä heidän huhutaan kulkevan porotokkien perässä vuodenaikojen mukaan. Toki kylissä kiertää tarinankertojia, taitavia käsityöläisiä sekä kauppiaita, mutta harvemmin heitä kovin montaa näkee paitsi isommissa juhlissa, jolloin väkeä kerääntyy muutenkin yhteen. Koska metsät ovat vaaroja täynnä, on yksinäisen matkaajan elämä vaarallista. Siksipä monet kulkijat saattavat lyöttäytyä muiden matkalaisten seuraan, sillä isompi joukko on turvassa aina ryöstäjiltä tai metsän pedoilta.

Juhlat

Maailma on myyttinen, jossa magia sekoittuu arkitietoon. Jumalia ja henkiä on olemassa, joten niitä palvotaan. Usein palvonnan ohessa uhrataan myyttisille olennoille jotain, kuten koruja tahi ruokaa, joskus jopa orjia. Jokainen suku tietää oman suonsilmäkkeen, jonne he heittävät arvoesineitään, kun pyytävät jotain vastinetta tai menestystä elämässä. Kylillä taas on omat pyhät lehtonsa, joissa vietetään ukonvakkoja. Joku kylän perheistä on vuorollaan vastuussa pyhitetyn oluen panemisesta sekä ruoan tarjoamisesta. Ukonvakat järjestettiin kevätkylvöjen aikaan alkua pyytäen hyviä säitä ja menestystä Ukolta. Se oli yksi tärkeimmistä juhlista vuoden kierrossa.

Muita tärkeitä juhlapyhiä olivat ukonjuhla keskikesällä, karhunpäivä kesän kuumana päivänä, kekri syksyllä ja keskitalven juhla. Ukonjuhla oli omistettu hedelmällisyydelle ja moni lapsi saikin silloin alkunsa riehakkaissa juhlissa. Karhunpäivänä lepytettiin ja paövottiin karhua, jotta onnettomuuksia ei sattuisi. Kekri oli sadonkorjuun juhla, jolloin syötiin yltäkyllin ja juhlittiin riehakkaasti tanssimalla, syömälllä ja juomalla. Keskitalven juhlassa annettiin linnuille lyhteitä syötäväksi, jotta ne jättäisivät sadot rauhaa kesällä. Keskitalven juhlassa houkuteltiin myös suvun sielulintuja takaisin pihapiiriin ja turvaamaan jälkeläistensä elämää. Sielulinnun muoto olikin niitä harvoja tapoja, joilla keinoin kuollut saattoi palata vielä perhettä näkemään vainajalasta.

Orjat ja palkolliset

Jokaisella varakkaammalla talolla on piikoja ja renkejä auttamassa talouden pidossa. Yleensä piiat ja rengit ovat köyhempien perheiden nuorimpia lapsia, joilla ei juuri ole oikeutta periä mitään vanhemmiltaan. Piian ja rengit on velvoitettu työskentelemään aina vuoden verran ja syksyn tullen he voivat palvelustaan jatkaa tahi siirtyä muualle. Työvuoden hinta sovitaan aina jokaisen palkollisen kanssa erikseen, sillä taidot määrittävät työlaisen arvon. Se joka on taitava ompelija tai osaa jopa sepän taitoja, on aina arvokkaampi kuin se, joka pystyy kirnuamisesta ja kaskeamisesta suoriutumaan.

Ne taloista ja kylistä, joilla on varaa hankkia aseita ja varusteita, omistavat yleensä myös orjia. Orjat ovat yleensä ryöstöretkillä kaapattuja ihmisiä tai velkojen takia itsensä toisen alaisuuteen myyneet. Orjuudesta voi vapautua, jos omistaja luvan siihen antaa, mutta harvoin näin tapahtuu, ainakaan ahneemmissa talouksissa.

Orjan asema riippuu paljon talosta, jossa hän asuu sekä taidoista, joita orjalla on. Varakkaat talot pitävät yleensä huolta orjistaan sallien heidän syödä hyvin siinä missä köyhemmät perheet repivät kaiken orjan selkänahasta. Orjalla ei ole oikeutta periä mitään ja isäntäväki saa heitä kohdella kuten tahtoo. Usein kauniit orjanaiset päätyvätkin talon isännän vuodetta lämmittämään. Orjamiesten lemmenseikkailuista vapaiden naisten kanssa ei julkisesti puhuta, vaikka sellaista varmasti tapahtuukin.
 

Miesty metsä, kostu korpi,
Taivu ainoinen Tapio,
Saata miestä saarekselle,
Sille kummulle kuleta,
Jost' on saalis saatavana,
Erän toimi tuotavana!